Jatkettiin taas kosketusalustaan tutustumista, naksutellen totta kai. Tarkotuksena oli pidentää matkaa.
Ensin muistuttelin että mikäs tää juttu nyt olikaan, hienosti Jesse tarjos vasenta tassua siihen. Innoissaan yritti tarjota muovisen kannen kaivamistakin. Siirsin alustan vähän kauemmas ja käskin koiraa koskettamaan. Naks ja palkka. Tätä toistellen päästiin suurinpiirtein parin metrin päähän ja ajattelin lopettaa. Hieno hurtta.
Tässä mietiskellen, että ilmoitanko meidät Purinan tokokisoihin 31.1.. Jos saisin treenattuu tota kisatilanteessa olemista niin olis jees, mut en sitte tiiä. Jos se menee taas siihen korvat luimussa-"en kuule nimeäni tai mitään muutakaan"-luikkimiseen, not so good :/ Pitää miettiä, onha tässä nyt hetki aikaa ennen ilmoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti